Perttulan
(1995, 97) mukaan kaikissa ihmistieteissä tutkimuksen luotettavuuden
lähtökohtana on tutkittavan ilmiön ontologisen perusluonteen ja
valitun tutkimusmenetelmän vastaavuus. Kun ilmiön perusluonteen
ja metodin välillä on vastaavuus, voidaan puhua ontologisesti relevantista
tutkimuksesta; tämä on Perttulan (1995, 98) mielestä luotettavuuden
välttämätön, muttei vielä riittävä ehto. Luotettavuus voidaan olettaa
riittäväksi, kun noudatetaan lisäksi tiettyjä spesifioitavissa olevia
metodisia menettelytapoja (Perttula, 1995, 98).
Perttula
(1995, 102 - 104) esittää lisäksi seuraavat yleiset luotettavuuskriteerit,
jotka hänen mielestään koskevat kokemuksen tutkimusta: tutkimusprosessin
johdonmukaisuus, aineistolähtöisyys ja kontekstisidonnaisuus; tutkimusprosessin
reflektointi ja reflektoinnin
kuvaus; tavoiteltavan tiedon laatu (essentiaalisesti, käsitteellisesti
tai persoonakohtaisesti yleistä tietoa, joka on ilmaistava kielellisesti);
metodien yhdistäminen (jos ilmiön ontologinen rakenne vaatii usean
metodin yhdistelmää, lisää se tutkimuksen luotettavuutta); tutkijayhteistyö;
tutkijan subjektisuuden esilletuominen ja tutkijan vastuullisuuden
huomioonottaminen.
Oman
tutkimukseni kohdalla Perttulan määrittelemät luotettavuuden välttämätön
ja riittävä ehto täyttyvät: tutkimuskohteeni – vanhempiin
miehiin kiintyvien nuorten homomiesten kokemusmaailma – on
ontologiselta olemukseltaan tajunnallinen ja näin ollen valitsemani
fenomenologisen psykologian tutkimusmenetelmä tekee tutkimuksestani
ontologisesti
relevanttia. Lisäksi olen käyttänyt spesifioitavissa
olevia menettelytapoja ja pyrkinyt kuvaamaan tutkimusprosessin etenemisen
mahdollisimman johdonmukaisesti.
Tutkimukseni
on ollut korostetusti aineistolähtöistä fenomenologisen menetelmän
lähtökohtana olevan ennakko-oletuksettomuuden takia. Aineistolähtöisyys
on myös käsittääkseni ainoa mahdollinen vaihtoehto silloin, kun
tutkimuskohteena olevaa ilmiötä ei ole aiemmin tutkittu. Siten tutkimuskohteeni
ja valitsemani analyysimenetelmä tuntuivat sopivan varsin hyvin
yhteen.
Käyttämäni
haastattelurunko (LIITE) oli fenomenologista tutkimusta ajatellen
ehkä liian strukturoitu. Mielestäni se ei kuitenkaan haitannut tutkimusprosessin
onnistumista, koska puolistrukturoidusta rungosta oli vähäpuheisimpien
haastateltavien kohdalla hyötyä ja puheliaille haastateltaville
annoin paljon tilaa ilmaista kokemuksiaan.
Tutkimusaiheeni
kohdalla on ollut myös erittäin tärkeää tuoda esille oman subjektisuuteni
merkitys, koska kuulun itse tutkimani ilmiön piiriin. Tutkimusprosessin
eri vaiheissa omat kokemukseni ilmiöstä tuntuivat olevan vaihtelevassa
määrin "pinnalla". Haastatteluaineistoa analysoidessani pyrin suhtautumaan
tutkittavieni ilmaisemiin asioihin ilman oman kokemusmaailmani ennakko-oletuksia
ja koen onnistuneeni siinä melko hyvin. Sitä vastoin johdanto- ja
pohdintalukuihin tulevaa materiaalia työstäessäni annoin itselleni
vapauden peilata tutkittavieni kokemusmaailmaa omani kanssa, kuitenkin
niin, että pidättäydyin tiukasti aineistossa ja varoin sekoittamasta
aineistossa ilmeneviä asioita oman pohdintani tai teorioiden kanssa.
On
ollut mielenkiintoista tarkkailla, miten omat ajatukseni ilmiöstä
muuttuivat tutkimusprosessin aikana. Suurin muutos liittyy ehkä
asenteeseeni psykodynaamista viitekehystä kohtaan. Ennen tutkimusta
suhtauduin fiksaatioteoriaan melko skeptisesti. Tutkimusta työstäessäni
oivalsin kuitenkin, että lapsuudenaikaisella fiksaatiolla voidaan
hyvin johdonmukaisesti selittää se, miksi ihmisillä on usein esim.
tietty, melko tarkkaankin määritelty ihannemiestyyppi. Fiksaatioteoriaa
voidaan kuitenkin käyttää helposti joitakin ihmisryhmiä syrjivien
ajatusten tukena, jos siihen sekoitetaan moraalisia ennakkoluuloja.
Jatkotutkimusta
ajatellen voisi olla hedelmällistä paneutua yksityiskohtaisemmin
vanhempiin miehiin kiintyvien nuorten homomiesten seksifantasioiden
sisältöön. Tutkittavien kokemuksissa ilmennyt fantasiamaailma vaikutti
hyvin värikkäältä ja moniulotteiselta, ja koen, että sen kartoittamiseen
olisi voinut uhrata enemmän aikaa. Tässä yhteydessä olisi mahdollista
korjata haastattelurungon puutteet ja toteuttaa
haastattelut hyvin avoimina teemahaastatteluina. Toisaalta voisi olla
mielenkiintoista toteuttaa tekemääni tutkimusta vastaava kartoitus
heterokontekstissa, esim. tutkimalla nuoria heteronaisia, jotka
kiintyvät vanhempiin miehiin.