Analyysi etenee kahdessa vaiheessa: ensin hahmotetaan jokaisen tutkittavan
yksilökohtainen merkitysverkosto ja sitten tavoitetaan koko tutkittavan ilmiön yleinen merkitysverkosto (Perttula, 1995, 119).
 

4.1. Yksilökohtaisten merkitysverkostojen analyysi

Ennen varsinaisen analyysiprosessin alkua tutkimusaineisto litteroidaan sanatarkasti. Litterointivaiheessa jouduin jättämään viimeisen tekemäni haastattelun pois, koska nauhan äänenlaatu oli huono. Aineistoni koostui seitsemän vanhempiin miehiin kiintyvän nuoren homomiehen litteroidusta haastattelusta.

Yksilökohtaisen osuuden ensimmäisessä vaiheessa tutkija pyrkii sulkeistamaan ilmiötä koskevat ennakkokäsityksensä (ts. luonnollisen asenteensa) syrjään fenomenologisen reduktion periaatteen mukaisesti ja sen jälkeen tutustumaan koko tutkimusaineistoon avoimesti ja intuitiivisesti. Oman aineistoni kohdalla pelkäsin, että sulkeistaminen olisi käytännössä mahdotonta, koska tutkimani ilmiö oli henkilökohtainen. Yllätyin kuitenkin
huomatessani jo litterointivaiheessa, että omat ennakkokäsitykseni ilmiöstä olivat vuosien pohdinnan tuloksena rajautuneet selkeäksi mielelliseksi tietorakenteeksi, jonka pystyin "asettamaan syrjään" ilman erityistä ponnistusta. Lukiessani tutkittavieni haastatteluja minun ei siis ollut vaikea suhtautua heidän tuottamiinsa kuvauksiin avoimesti: oivalsin hyvin elävästi, että heidän kokemuksensa olivat nimenomaan heidän omiaan, vaikka silloin tällöin kykeninkin havaitsemaan yhtäläisyyksiä oman kokemusmaailmani kanssa.

Toisessa vaiheessa muodostetaan koko tutkimusaineistoa jäsentävät sisältöalueet. Koin oman aineistoni kohdalla mielekkäämmäksi muodostaa tässä vaiheessa jokaista yksittäistä haastattelua jäsentävät omat sisältöalueet ja muodostin koko aineistoa jäsentävät yleiset sisältöalueet vasta analyysin toisessa, yleisen tason vaiheessa. Esim. Markon haastattelun sisältöalueet olivat seuraavat: Elämäntilanteen faktuaaliset asiat/puitteet; Lapsuus/nuoruuskokemukset; Miksi pitää vanhemmista miehistä?; Miksi
vanhemmat miehet ovat kiinnostavia?; Isä; Eno; Isäpuoli; Äiti; Homouden tiedostaminen; Vanhemmista miehistä pitämisen tiedostaminen; Oma itse (mistä pitää/ei pidä); Ihannemies/fantasiat; Parisuhteet/seksisuhteet; Ikäeron haitat; Nykyinen parisuhde; Ympäristön reaktiot parisuhteeseen.

Kolmannessa vaiheessa haastattelut jaetaan merkityksen sisältäviin yksiköihin; ts. jokaisessa yksikössä tutkittava puhuu yhdestä asiasta, ja seuraava yksikkö alkaa, kun tutkittava alkaa puhua jostain toisesta asiasta. Merkityksen sisältävät yksiköt ovat siis sellaisenaan ymmärrettävissä olevia.

Neljännessä vaiheessa jokainen merkityksen sisältävä yksikkö muunnetaan tutkijan kielelle, eli ilmaistaan yksikössä esiintyvä kokemus mahdollisimman tiivistetysti. Tämä vaihe on Perttulan (1995, 126) mielestä ehkä koko analyysiprosessin tärkein, koska tutkittavan kokemukset on pyrittävä ilmaisemaan siten, etteivät ne muutu, vaikka ne sanotaankin tiivistetymmin ja tutkijan omalla kielellä; tavoitteena on kokemuksen deskriptio, ei tulkinta. Vaihe olikin erittäin aikaavievä ja uuvuttava. Välttääkseni tulkintaa, päätin pitäytyä vielä tässä vaiheessa melko paljon tutkittavien oman kielenkäytön ilmauksissa ja irrottauduin niistä oikeastaan vasta yksilökohtaisen osuuden viimeisessä vaiheessa. Seuraavassa esimerkkinä katkelma Markon haastattelun analyysin kolmannesta ja neljännestä vaiheesta:
 

N: No niin, sit mennään tämmöseen fantasiamaailmaan, elikkä ihannemies. Kuvaile ihannemiehesi yhdellä sanalla, mikä tulee ekana mieleen.

M: Yhdellä sanalla? Niin tähän pitää tietysti sanoa nyt ensimmäinen assosiaatio mikä tulee mieleen?

N: Mmm...

M: No tota... harmaa. (AJATELLESSAAN IHANNEMIESTÄÄN, MARKOLLE TULEE ENSIMMÄISENÄ MIELEEN SANA "HARMAA").

N: Entäs sit laajemmin, fyysiset ja henkiset ominaisuudet?

M: Fyysisiä... hirveesti on semmosia jotka on eduksi, mut jotka ei oo välttämättömiä. Mut esimerkiksi mä tykkään hirveesti tämmösestä  eskikaljumeiningistä ja tietenkin harmaantuvat hiukset on tosi charmantit. Ja sitten mä myöskin pidän miehistä jotka pukeutuu aika klassisesti, sillä tavalla, että ei esimerkiks käytä farkkuja, se on semmonen, et farkut ei mun mielestä oo kovin kiihottava asuste. Ja tämmönen liikemiestyyppi, se on aika hyvä. Tai sitten vaihtoehtoisesti just joku tämmönen aanviljelijämeininki, ja muutenkin tämmönen kyl sä varmaan nyt ehkä jotenkin ymmärrät mitä mä ajan takaa. No sitten kaikki tämmöset niinku kullin koot ja tämmöset, ni ne nyt on epäolennaisia. Leikkaamaton, jos mahdollista. Ja tota, karvoitus on plussaa, mut toisaalta en mä mikään kauhea karhu-addikti ole. Semmonen sopiva karvoitus on ihan OK. Mä en oo itse asiassa semmosen super-karvaisen miehen kanssa koskaan ollu, olis ihan kiva kokeilla joskus.

N: Entäs ylipaino, sä puhuit siitä aikaisemmin?

M: Joo tota, no se on kanssa tämmönen, että se vähän riippuu kaikesta
muustakin, että se on tietyissä tilanteissa erittäin tyylikästä. (IHANNEMIES
ON KALJUUNTUVA JA HARMAANTUVA JA PUKEUTUU PUKUUN. MARKO PITÄÄ TOISAALTA LIIKEMIESTYYPPISISTÄ JA TOISAALTA MAANVILJELIJÄTYYPPISISTÄ MIEHISTÄ. PENIKSEN KOOLLA EI OLE ERITYISTÄ MERKITYSTÄ. HÄN PITÄÄ SOPIVAN RUNSAASTA
KARVOITUKSESTA, MUTTA SE EI OLE VÄLTTÄMÄTÖN. YLIPAINO ON MYÖS JOISSAIN TILANTEISSA ERITTÄIN TYYLIKÄSTÄ). Mul on vähän tämmönen fetissi tähän tämmöseen niinku keskiluokkaisuuteen ja tota sitten tämmöseen niinku pimeään puoleen ihmisessä. Jonkin verran mä oon jo S/M-juttujakin harrastanu, mut en mitenkään hirveesti. KESKILUOKKAISUUS JA IHMISEN PIMEÄ PUOLI VIEHÄTTÄVÄT MARKOA. HÄN ON HARRASTANUT JONKIN VERRAN ADOMASOKISMIA).

Viidennessä vaiheessa jokainen muunnettu merkityksen sisältävä yksikkö
liitetään johonkin sisältöalueeseen, ja kuudennessa vaiheessa muodostetaan
sisältöalueittain etenevä yksilökohtainen merkitysverkosto. Se on ikään kuin
lyhyt tarina, jossa sisältöalueiden nimet ovat alaotsikoita. Seuraavassa
esimerkkinä Markon haastattelun sisältöalue "Ihannemies/fantasiat":
 

Marko on aina pitänyt eniten 50 - 60-vuotiaista miehistä. Ihannemiesten ikä
ei oman iän myötä kasva. Ihannemiehessä on paljon tärkeitä piirteitä, mutta
ikä on kuitenkin yksi tärkeimmistä. Ajatellessaan ihannemiestään, Markolle
tulee ensimmäisenä mieleen sana "harmaa". Ihannemies on kaljuuntuva ja
harmaantuva ja pukeutuu pukuun. Marko pitää toisaalta liikemiestyyppisistä
ja toisaalta maanviljelijätyyppisistä miehistä. Peniksen koolla ei ole erityistä merkitystä. Hän pitää sopivan runsaasta karvoituksesta, mutta se ei ole välttämätön. Ylipaino on myös joissain tilanteissa erittäin tyylikästä. Keskiluokkaisuus ja ihmisen pimeä puoli viehättävät Markoa. Hän on harrastanut jonkin verran sadomasokismia. Ihannemies pukeutuu pukuun, on kaljuuntuva, ylipainoinen, polttaa ja juo viinaa jonkin verran sekä omaa keskiluokkaisen taustan, ja on mahdollisesti myös naimisissa. Markoa kiihottaa se, että mies hallitsee itsensä ja että miehestä näkee, että hän on tehnyt jotain päästäkseen siihen tilaan, jossa on. Marko on yleensä alistuva osapuoli sängyssä. Hän pystyy olemaan myös dominoiva osapuoli, mutta vain jos kumppani sitä pyytää tai jos Marko on pahalla tuulella. Hän pitää "dirty old man" -tyyppisistä miehistä ja univormuista. Hän kokee tietynlaisen pahuuden seksikkäänä. Hänen mielestään esim. pedofiilit ovat hyvin kiihottavia. Hänellä on seksifantasia, jossa hän kuvittelee, että hänellä olisi ollut lapsena seksisuhde pedofiilin vanhemman miehen kanssa.

Seksifantasiat toimivat parhaiten masturboinnin yhteydessä. Jos seksifantasiasta tehdään kumppanin kanssa roolileikki, niin tilanteesta tulee helposti koominen ja se ei ole Markon mielestä lainkaan kiihottavaa. Ihannemiehen fyysiset ja henkiset ominaisuudet ovat yhtä tärkeitä. Hän yrittää löytää sellaisen toimivan yhdistelmän, jossa on mahdollisimman paljon hyviä fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia. Se, mitä Marko haluaisi tehdä seksin lisäksi ihannemiehen kanssa riippuu paljon siitä, minkälainen suhde on kyseessä. Viime aikoina Marko on tykännyt harrastaa isä-poika -tyylisiä suhteita ja niissä hän pitää siitä, että roolileikki jatkuu myös seksin ulkopuolella, esim. käydään yhdessä kalassa. Ihannemiehen olemuksessa on paljon erilaisia piirteitä.

Ihannemies on ennen kaikkea turvallinen, mutta myös hieman pelottava ja arvaamaton. Ihannemiehen ei tarvitse olla varakas. On seksikästä, jos varakas mies käyttäytyy siten, että näkyy, että hän on varakas. Markon ensimmäinen kumppani oli työtön ja köyhä, ja hän jäi eläkkeelle suhteen aikana. Markon mielestä se oli ienoa. Häntä kiehtoo myös tämäntyylinen "rappioromantiikka". Hän muistaa antasioineensa jo teini-iässä sentyyppisistä isä-poika -seksiasetelmista, joita hänellä nykyään on. Eräs hänen teini-iän seksifantasiansa oli sellainen, jossa vanhempi mies istuu häntä vastapäätä ravintolassa ja laittaa käden pöydän alla Markon reidelle. Myöhemmin kun hän on oikeasti kokenut tällaisen tilanteen, se on tuntunut erityisen jännittävältä ja kiihottavalta. Häntä kiehtoo myös opettaja-oppilas -tyyppinen asetelma. Hänen mielestään hänellä on paljon opittavaa vanhemmalta mieheltä. Ihannemies ei ole lähellä hänen enoaan. Kaikki, mikä liittyy Markon rock-musiikkiharrastukseen on täysin epäeroottista, ja eno liittyy hänen muistoissaan siihen.

Metodin yksilökohtaisen osuuden seitsemännessä ja viimeisessä vaiheessa
muodostetaan haastateltavan yksilökohtainen merkitysverkosto. Omassa
aineistossani toteutin tämän siten, että poistin sisältöalueittain etenevästä merkitysverkostosta kaikki toistot sekä yhdistin samasta kokemuksesta eri sanoin ilmaistut kohdat siten, että lopputuloksena oli johdonmukainen kuvaus. Tässä vaiheessa pyrin myös irtautumaan tutkittavan käyttämästä kielestä sekä karsimaan epäolennaisia ja irrallisia elementtejä kuvauksista. Yksilökohtaiset merkitysverkostot ovat erittäin tärkeä osa tutkimukseni tulosta, koska ne ovat tarkkaan ottaen metodin viimeinen vaihe, jossa tutkimuksen taustalla oleva holistinen ihmiskäsitys ilmenee (Perttula, 1995, 139).

Esitän seuraavassa kaikkien tutkittavieni yksilökohtaiset merkitysverkostot. Tutkimuseettisistä syistä johtuen olen poistanut kuvauksista kaikki tunnistamista edesauttavat elämäntilanteen faktat.

JARNO:

Perhe muutti asuinpaikkaa useasti Jarnon lapsuudessa ja nuoruudessa. Hän muutti pois kotoa 18-vuotiaana lähtiessään opiskelemaan. Jarnolla ei ollut
ketään erityistä parasta kaveria, mutta muuten paljon sekä samanikäisiä että vanhempia kavereita. Hän vietti enimmäkseen aikaa parin kolmen kaverin
porukoissa.

Jarno kokee olevansa biseksuaali, kuitenkin hieman enemmän homo kuin
hetero. Hän tiedosti homoutensa n. 12 - 13-vuotiaana. Hän myös tiedosti
pitävänsä vanhemmista miehistä suurinpiirtein samaan aikaan. Hän ei osaa
sanoa miksi hän pitää vanhemmista miehistä. Vanhemman miehen läheisyys ja elämänkokemus tuntuvat turvallisilta.

Isä oli tumma, vatsakas, ankara, kuriapitävä ja perheen pään asemassa.
Ensimmäiset muistot isästä liittyvät siihen, että hän antoi heti piiskaa jos
Jarno teki jotain kiellettyä. Jarnon mielestä isän antamat rangaistukset
olivat kuitenkin kohtuullisia ja oikeudenmukaisia. Jarno koki isän pelottavaksi ja heidän suhteensa ei ollut lainkaan läheinen. Hän ei tehnyt lapsena koskaan mitään kahdestaan isän kanssa ja ylipäätään he viettivät hyvin vähän aikaa yhdessä. Isä ei välittänyt Jarnosta yhtä paljon kuin muista sisaruksista. Välillä isä oli kuitenkin myös hellä Jarnoa kohtaan ja piti häntä sylissä. Hän ei muista koskaan haaveilleensa, että isä olisi ollut jotenkin erilainen. Nykyään Jarno viettää enemmän aikaa isän kanssa, koska muut sisarukset eivät pääse katsomaan vanhempia yhtä usein kuin hän.

He ovat tehneet yhdessä remonttia ja käyneet kalastamassa, mutta heidän
suhteensa ei ole kuitenkaan tullut yhtään läheisemmäksi. Isä ei arvosta hänen tekemisiään lainkaan. Hän ei tiedä onko isällä ollut jokin ammattitoive Jarnon suhteen.

Jarnolla on läheinen suhde äidin kanssa.Jarnon isoisä oli hänen lapsuutensa ja nuoruutensa tärkein mieshenkilö. Isoisä oli hänelle isähahmo.

Jarnolla on ollut elämänsä aikana yhteensä n. 10 seksisuhdetta -- joista 8
naisten ja 2 miesten kanssa -- ja 5 parisuhdetta, joista 2 miehen ja 3 naisen kanssa. Mieskumppanit ovat olleet aina häntä vanhempia.

Ensimmäinen parisuhde miehen kanssa alkoi reilu vuosi sitten ja kumppani oli hieman alle 60-vuotias. Suhde kesti puoli vuotta ja päättyi pitkän välimatkan takia, itsestään hiipuen. Toinen parisuhde alkoi n. puoli vuotta sitten ja kumppani oli hieman alle 40-vuotias. Suhde kesti vain pari viikkoa ja päättyi siihen, että kumppani löysi uuden partnerin. Jarno ei asunut yhdessä kummankaan kanssa ja on edelleen hyvissä väleissä molempien kanssa.
Hän voisi kuvitella solmivansa parisuhteen itsensä ikäisen tai nuoremman
miehen kanssa. Hän haaveilee pidempiaikaisesta seksisuhteesta yhden miehen kanssa, mutta ei haluaisi kuitenkaan asua yhdessä tämän kanssa. Hän uskoo perustavansa jossain vaiheessa perheen naisen kanssa.

Ihannemiestä ajatellessaan Jarnolle tulee ensimmäisenä mieleen sana
"nalle". Ihannemies on isokokoinen, mahakas, parrakas, karvainen ja
miehekäs. Henkisiltä ominaisuuksiltaan ihannemies on rauhallinen, lämmin,
turvallinen ja avoin. Hän kohtelisi Jarnoa vertaisenaan, ottaisi hänet huomioon ja olisi huolehtiva. Hänen ei tarvitsisi olla varakas; riittää, että hän tulisi omillaan toimeen.

Heidän suhteensa olisi romanttinen; he mökkeilisivät, saunoisivat, joisivat
kaljaa pubissa ja viettäisivät koti-iltoja. Suhdetta voidaan kuvata isä -
poika-tyyppiseksi suhteeksi, jolla Jarno tarkoittaa sellaista suhdetta, jota
hän olisi toivonut nuorempana isänsä kanssa. Hän kokee jääneensä sitä
vaille. Häntä myös kiehtoo opettaja - oppilas -tyyppinen asetelma, jossa
vanhempi mies antaa nuoremmalle elämänkokemustaan. Ihannemies on henkisiltä ominaisuuksiltaan lähellä Jarnon isoisää, mutta ei fyysisesti. Henkiset ominaisuudet ovat tärkeämpiä kuin fyysiset, mutta seksisuhteessa fyysiset ominaisuudet ovat kuitenkin hieman enemmän etusijalla.

Markolla oli hyvä lapsuus. Häntä ei kiusattu koulussa. Ala-asteella hän kuului muutaman tytön ja pojan muodostamaan kaveriporukkaan. Yläasteella hän vietti aikaa poikaporukoissa. Hänellä on yleensä aina ollut joku paras kaveri, joka on ajan myötä kuitenkin vaihtunut toiseen. Yläasteen kapinavaiheen aikana hänellä ei ollut ketään varsinaista parasta kaveria,
mutta nykyään hänellä on useita.

Marko oli kiinnostunut vanhemmista miehistä jo hyvin nuorena, vaikka
kiinnostukseen ei lapsena vielä liittynytkään varsinaista seksuaalista
elementtiä. Pikkupoikana Marko näki alastoman vanhemman miehen kuvan
pornolehdessä ja se oli hänestä hyvin mielenkiintoinen. Yläasteella hän
yritti iskeä miesopettajaansa. Yritys meni pieleen aivan viime hetkellä ja
hän oli erittäin harmissaan siitä. Hän ei tiedä miksi hän pitää vanhemmista
miehistä. Kiinnostus voi osittain johtua siitä, että hän oli lapsuudessa
hyvin vähän tekemisissä isänsä kanssa. Hän ei kuitenkaan usko tähän
selitykseen, koska hän ei koe isäänsä lainkaan seksuaalisesti
puoleensavetävänä.

Hän pitää vanhemmista miehistä sen takia, että he usein tietävät tarkkaan
mitä haluavat ja heidän kanssaan voi käydä haastavia keskusteluja. Seksi on heidän kanssaan jännittävää, koska heillä on usein paljon kokemusta. Markoa ärsyttää ikäerossa se, että erilaisten maailmankatsomusten ja
ajattelutapojen takia ajaudutaan usein väittelyihin ja murjottamiseen.

Markon ensimmäinen muisto isästä ajoittuu n. 2-3 ikävuoden paikkeille: isä
veti häntä pulkassa kaupungilla talvella ja se oli Markon mielestä hauskaa.
Isä kävi hyvin harvoin kotona; Marko ei osaa sanoa milloin isä lopullisesti
muutti pois, koska isä oli paljon poissa jo silloin kun he muuttivat yhteen
Markon äidin kanssa. Isä ei siis periaatteessa ollut perheen pää, mutta
Marko kuitenkin koki hänet sellaiseksi. Hänen mielestään oli aina kivaa kun
isä tuli käymään ja he tulivat erittäin hyvin toimeen. Isä oli melko ankara,
ei kuitenkaan yhtään pelottava. Hän ei myöskään ollut lainkaan turvallinen
vaan hyvin epäluotettava. Hän antoi Markolle joskus tukkapöllyä, mutta ei
koskaan piiskaa. Hän oli toisaalta hyvin boheemi ja toisaalta hyvin
järjestelmällinen.

Markon ollessa 15-16 -vuotias he viettivät isän kanssa melko paljon aikaa
yhdessä. Isä olisi halunnut, että Marko olisi lähtenyt kaupalliselle alalle,
mutta Markoa se ei kiinnostanut ja heillä oli tämän johdosta erimielisyyksiä.
Marko on alkanut suhtautua isään kriittisemmin iän myötä. Nuorempana hän ihaili isää ja isä tuntui aina olevan oikeassa. Isän suhtautuminen häneen ei
ole paljoakaan muuttunut; isä pitää häntä edelleen pikkupoikanaan. Isää myös harmittaa se, että Marko ei kutsu häntä enää isäksi vaan käyttää etunimeä.

Nykyään Marko kokee isän hyväksi kaveriksi, mutta jos kyseessä ei olisi
hänen isänsä, niin hän ei tulisi lainkaan toimeen tämän kanssa, koska isä on niin konservatiivinen arkielämään liittyvissä asioissa. Markossa ja isässä
on paljon samanlaisia piirteitä: Marko on jonkin verran samannäköinen kuin
isä nuorempana ja he tekevät molemmat paljon töitä, joista osa jää hoitamatta ajanpuutteen vuoksi. He ovat myös molemmat hyvin spontaaneja ja impulsiivisia. Marko ei muista koskaan haaveilleensa, että isä olisi ollut
jotenkin erilainen.

Marko viihtyi lapsena paljon enonsa kanssa, joka on n. 10 vuotta nuorempi
kuin Markon isä. Marko ei kuitenkaan muista, että hänellä olisi koskaan
ollut mitään seksuaalisia tunteita enoa kohtaan. Nykyään Marko on hänen
kanssaan enää harvoin yhteydessä. Eno saattaisi nykyään olla jonkin verran
puoleensavetävämpi, jos Marko ei tuntisi häntä.

Marko ei pitänyt äidin uudesta miehestä aluksi lainkaan. Hän on joutunut
olosuhteiden pakosta oppimaan pitämään tästä miehestä.Markolla ja äidillä on hyvin läheinen ja lämmin suhde. Äiti oli käytännössä yksinhuoltaja ja hänellä oli sen takia hankala asema, koska hän joutui tavallaan hoitamaan sekä isän että äidin rooleja. Tämän johdosta heidän suhteensa oli välillä myös vaikea. Marko muistaa kuitenkin vain yhden kerran, jolloin äiti antoi hänelle fyysistä kuritusta. Markolla ei ole mitään kaunaa äitiä kohtaan, vaan hänen mielestään äiti on hyvä ihminen.

Marko arvelee, että hän tajusi homoutensa jo 10 ikävuoden paikkeilla. Marko
ei ole koskaan ollut naisen kanssa sängyssä. Hän ei koe tarvetta kertoa
kaikille homoudestaan, vaan hän valitsee melko tarkasti ne ihmiset, joille
hän siitä kertoo. Äidilleen hän on kertonut asiasta, mutta isälle ei, koska
hänen olisi hyvin vaikea hyväksyä Markon homoutta.

Marko pitää itsessään siitä, että hän on luova persoona ja tulee toimeen
ihmisten kanssa hyvin. Hän myös pitää omasta ulkonäöstään. Hän ei pidä
liiallisesta suurpiirteisyydestään ja aikaansaamattomuudestaan. Hän myös
kokee olevansa jonkin verran seksiaddikti. Hän pitää ylipainoisista miehistä, mutta ei halua olla itse sellainen, koska se olisi hänen ammatissaan epäkäytännöllistä.

Marko on aina pitänyt eniten 50 - 60-vuotiaista miehistä; ihannemiehen ikä
ei oman iän myötä kasva ja se on yksi tärkeimmistä ihannemiehen piirteistä. Ajatellessaan ihannemiestään, Markolle tulee ensimmäisenä mieleen sana
"harmaa": ihannemies on kaljuuntuva, harmaantuva ja ylipainoinen "dirty old
man"; hän polttaa ja juo viinaa jonkin verran, omaa keskiluokkaisen taustan,
pukeutuu pukuun ja on mahdollisesti myös naimisissa. Marko pitää toisaalta liikemies- ja toisaalta maanviljelijätyyppisistä miehistä; myös univormut kiihottavat häntä. Peniksen koolla ei ole erityistä merkitystä. Hän pitää sopivan runsaasta karvoituksesta, mutta se ei ole välttämätön. Häntä kiihottaa se, että mies hallitsee itsensä ja että miehestä näkee, että hän on tehnyt jotain päästäkseen siihen tilaan, jossa on. Ihannemies on ennen kaikkea turvallinen, mutta myös hieman pelottava ja arvaamaton. Hänen ei
tarvitse olla varakas, mutta on seksikästä, jos varakas mies käyttäytyy siten, että näkyy, että hän on varakas. Markoa kiehtoo myös eräänlainen
"rappioromantiikka": hänen ensimmäinen kumppaninsa oli työtön ja köyhä ja jäi eläkkeelle suhteen aikana; se oli Markon mielestä hienoa. Ihannemiehen
fyysiset ja henkiset ominaisuudet ovat yhtä tärkeitä; hän yrittää löytää sellaisen toimivan yhdistelmän, jossa on mahdollisimman paljon hyviä fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia.

Se, mitä Marko haluaisi tehdä seksin lisäksi ihannemiehen kanssa riippuu
paljon siitä, minkälainen suhde on kyseessä. Viime aikoina Marko on tykännyt harrastaa isä - poika-tyylisiä suhteita ja niissä hän pitää siitä, että
roolileikki jatkuu myös seksin ulkopuolella, esim. käydään yhdessä kalassa.

Hän muistaa fantasioineensa jo teini-iässä sentyyppisistä isä - poika-seksiasetelmista, joita hänellä nykyään on. Häntä kiehtoo myös
opettaja -oppilas-tyyppinen asetelma; hänen mielestään hänellä on paljon
opittavaa vanhemmalta mieheltä. Ihannemies ei ole lähellä Markon enoa.
Marko on yleensä alistuva osapuoli sängyssä. Hän pystyy olemaan myös
dominoiva osapuoli, mutta vain jos kumppani sitä pyytää tai jos Marko on
pahalla tuulella. Ihmisen pimeä puoli viehättää Markoa ja hän on harrastanut
jonkin verran sadomasokismia. Hän myös kokee tietynlaisen pahuuden
seksikkäänä; hänen mielestään esim. pedofiilit ovat hyvin kiihottavia. Hänellä on seksifantasia, jossa hän kuvittelee, että hänellä olisi ollut lapsena seksisuhde pedofiilin vanhemman miehen kanssa. Seksifantasiat toimivat parhaiten masturboinnin yhteydessä; jos seksifantasiasta tehdään kumppanin kanssa roolileikki, niin tilanteesta tulee helposti koominen ja se
ei ole Markon mielestä lainkaan kiihottavaa.

Markolla on ollut 2 varsinaista parisuhdetta, joista toinen on paraikaa
meneillään. Ensimmäinen suhde hänellä oli 25-vuotiaana, kumppani oli n.
60-vuotias. Suhde kesti runsaan vuoden ja purkautui kumppanin aloitteesta:
hän koki Markon olevan mukana suhteessa pelkästään seksin takia eikä
välittänyt hänestä tarpeeksi; Markon mielestä asia ei kuitenkaan ollut niin.
He ovat edelleen kuitenkin melko hyvissä väleissä. Marko haluaisi miehen
kanssa edelleen sänkyyn, mutta hän ei osaa sanoa haluaisiko mies myös sitä, koska mies on hyvin ailahtelevainen. Marko ei kuitenkaan koe erityistä
tarvetta mennä miehen kanssa sänkyyn, koska hänellä on nyt uusi suhde. He eivät asuneet yhdessä, mutta kuitenkin hyvin lähellä toisiaan ja tapasivat
usein. Isä - poika -roolileikki oli keskeisellä sijalla tässä suhteessa;
kumppani oli ajoittain jopa mustasukkainen Markon biologiselle isälle.
Parisuhteiden hyvä puoli on se, että oppii tuntemaan kumppanin hyvin.

Marko ei kuitenkaan haaveile yhdessäasumisesta tässä elämänvaiheessa. Paras yhdistelmä on sellainen, että aina harrastetaan seksiä kun tavataan, mutta asutaan kuitenkin erillään niin, että molemmilla on oma yksityiselämä.

Marko ei kannata monogaamisuutta parisuhteessa. Marko etsii parisuhteen lisäksi myös seksisuhteita; hänellä on ollut n. 30 pelkästään seksiin perustuvaa suhdetta, joita on voinut olla useitakin samaan aikaan ja ne ovat kaikki olleet vanhempien miesten kanssa. Hän etsii joskus seksikumppaneita internetissä ja lehdissä olevien kontaktipalstojen kautta ja hänellä on ollut hyvin erilaisia ja toimivia suhderatkaisuja. Yksi malli on sellainen, että tavataan kumppanin kanssa ja mennään saman tien
harrastamaan seksiä; seksin jälkeen käyttäydytään kuin mitään ei olisi
tapahtunut. Seksifantasiat ovat siis pinnalla ainoastaan hiukan ennen seksiä
ja sen aikana, mutta muuten käyttäydytään kuin ketkä tahansa kaverukset.
Seksisuhteet ovat virkistäviä ja mukavia, jos molemmat osapuolet suhtautuvat asiaan niin. Irralliset seksisuhteet eivät kuitenkaan ole kovin turvallisia ja niistä jää aina jollain tavalla paha mieli. Keskinäinen luottamus on kaikkein tärkein asia suhteessa.

Marko voisi teoriassa kuvitella solmivansa parisuhteen itsensä ikäisen tai
nuoremman miehen kanssa, mutta kiinnostavia senikäisiä miehiä tulee hyvin harvoin vastaan. Suhteen perustaminen samanikäisen kanssa tuntuu Markon mielestä kuitenkin ajatuksena hyvin vieraalta. Marko tapasi nykyisen kumppaninsa homobaarissa ja hän kiinnitti ensimmäiseksi huomiota tämän kaljuun päälakeen. Hän oli nähnyt miehen aikaisemminkin samassa baarissa, mutta ei ollut silloin mennyt juttelemaan tämän kanssa. Heillä on hyvin erilaiset toiveet suhteen tulevaisuudelle: kumppani haluaisi muuttaa yhteen asumaan ja hän haluaisi myös, että suhde olisi täysin monogaaminen. Marko sitävastoin haluaisi säilyttää tilanteen ennallaan tai ottaa jopa hieman lisää etäisyyttä kumppanista.Kumppani on fyysisesti lähempänä ihannemiestä kuin henkisesti; kokonaisuutena kumppani ei kuitenkaan ole kovin lähellä Markon miesihannetta. Marko haluaisi olla seksissä alistuvampi osapuoli, mutta hän on kuitenkin huomannut usein olevansa dominoivana osapuolena. Hän toivoisi, että kumppani olisi rajumpi ja dominoivampi seksissä.

Markon vanhemmat ja sukulaiset eivät tiedä suhteesta; hän ei ole katsonut
tarpeelliseksi kertoa siitä. Hänen ystävänsä tietävät ja suhtautuvat siihen
myönteisesti. Hän ei tiedä kuinka paljon kumppani on kertonut suhteesta
omille ystävilleen tai sukulaisilleen.

Marko ei usko, että suhde kestää kumppanin luonnolliseen vanhuudenkuolemaan saakka. Hän suhtautuu kuitenkin kuolemaan luonnollisena asiana, vaikka se tuntuisikin surulliselta ja herättäisi kaipausta.

Johannes oli pienenä vanhempien hemmoteltu lellikki, joka sai aina eniten
kaikkea; sisaruksia parempi koulumenestys vielä lisäsi hänen erikoisasemaansa. Hän joutui kuitenkin myös ponnistelemaan kovasti pienenä, jotta olisi pysynyt vanhempien sisarusten tahdissa mukana; tämä edesauttoi hyvää koulumenestystä. Hän oli pienenä huono häviämään ja suuttui helposti jos ei ollut paras jossain.

Johannes ei tiedä minkä takia hän pitää vanhemmista miehistä; miesmaku on amalla tavalla selittämätön asia kuin mikä tahansa mieltymys. Hän on
pitänyt vanhemmista miehistä jo aivan lapsesta asti; vasta yläasteella hän
alkoi oivaltaa, että asiassa oli jotain erikoista. Pienenä hän halusi olla
vanhempien miesten lähellä ja päästä fyysiseen kosketukseen heidän kanssaan.

Halu oli jo silloin selvästi seksuaalinen, vaikka hän ei vielä tiennytkään
mitä seksi on. Hänellä oli lapsena teoria, että kaikki lapset pitävät
samannäköisistä vanhemmista miehistä kuin hän itse: hän ajatteli, että
televisiossa esitetty heteroseksuaalinen malli koski vain aikuisia ja että
siellä ei näytetä mistä lapset pitävät.

Johanneksen isä oli jäyhä perussuomalaismies. Ensimmäinen muisto isästä ajoittuu 4-5 ikävuoden paikkeille: Johannes oli kieltänyt isää kertomasta jotain noloa tapahtumaa muille, mutta isä kuitenkin kertoi sen vieraille
kahvipöydässä. Johannes raivostui tästä silmittömästi, juoksi omaan
huoneeseensa ja rikkoi jonkun lelun mielenosoituksellisesti. Hän oli isälle
hyvin vihainen ja purki isää kohtaan tuntemansa aggression lelun rikkomiseen. Muisto kuvaa isää hyvin: isä oli yleensäkin ajattelematon, ei
ottanut Johanneksen tunteita lainkaan huomioon.

Isällä oli hyvin dominoiva asema perheessä ja hän päätti kaikista tärkeistä
asioista. Hän ei tullut kovin hyvin toimeen muiden perheenjäsenten kanssa;
ilmapiiri muuttui aina vaivaantuneeksi kun isä saapui paikalle eikä hänellä
ollut sellaisia puheenaiheita, joista muut perheenjäsenet olisivat olleet
kiinnostuneita. Muiden maatilanisäntien kanssa isällä sen sijaan oli paljon
puhuttavaa maatöistä yms.; hänellä ei kuitenkaan ollut yhtään varsinaisia
läheisiä ystäviä.

Johanneksen ja isän suhde oli etäinen: isä oli hänelle kuin joku täysin
tuntematon ihminen. Hän oli täysin isän vastakohta. Isä tuli aina
viikonloppuaamuisin pyytämään häntä esim. peltotöihin ja hän taas ei voinut
sietää mitään fyysisesti raskaita töitä; tämä loi ristiriidan heidän välilleen. Isän läsnäolo oli niin ankara ettei hänelle uskaltanut sanoa paljon vastaan missään asiassa. Johannes olisi halunnut miellyttää isää, mutta ei koskaan onnistunut siinä ja hän koki syyllisyyttä siitä, ettei ollut sellainen kuin isä halusi. Lopulta hän alkoi vältellä isää. Maatilan töiden lisäksi hän vietti hyvin harvoin aikaa kahdestaan isän kanssa. Isä oli hyvin harvoin fyysisesti hellä. Joskus hänellä oli tosin tapana hieroa Johanneksen jalkoja iltaisin televisiota katsellessa; hän kuitenkin lopetti sen heti kun sai kuulla Johanneksen homoudesta.Johannes ei koskaan käynyt mitään henkilökohtaista keskustelua isän kanssa ennen kuin hänen homoutensa tuli ilmi ja homoudestakin puhuminen tuntui Johanneksesta väkinäiseltä. Hänen homoutensa oli isälle hyvin vaikea asia ja he keskustelivat siitä paljon.

Murrosiässä Johannes riiteli isän kanssa muutaman kerran. Erään pahan
riidan jälkeen isä yritti muuttua hieman ymmärtäväisemmäksi Johannesta
kohtaan eikä enää pakottanut Johannesta maatilan töihin. Johanneksen
muuttaessa pois kotoa isä yritti selvästi muuttua läheisemmäksi ja
puheliaammaksi.

Joskus Johannes toivoi, että isällä olisi ollut joku toinen ammatti, jotta
he olisivat voineet asua kaupungissa eikä keskellä metsää. Muuten hän ei
muista koskaan haaveilleensa, että isä olisi ollut jotenkin erilainen. Isä oli Johannekselle seksiobjekti: hän fantasioi ja näki unia seksistä isän kanssa.
Johanneksella ei ollut lapsuudessaan ja nuoruudessaan ketään läheistä,
tärkeää mieshenkilöä. Johanneksella oli hyvin läheinen suhde äitinsä kanssa.

Johannes on tyytyväinen itseensä ihmisenä. Fyysisesti hän haluaisi olla
vähän lihaksikkaampi, mutta muuten hänellä ei ole tarvetta muuttaa mitään
erityistä itsessään. Johannes tiedosti homoutensa n. 10 - 11-vuotiaana. Kun asia tuli ilmi, siitä puhuttiin paljon perheessä. Se oli vanhemmille järkytys ja isä ei koskaan tottunut ajatukseen. Äiti on kuitenkin oppinut hyväksymään asian vähitellen. Sisko oli ollut aluksi ymmärtäväinen ja kannustava, mutta muutti suhtautumistaan kielteisemmäksi myöhemmin. Veli on periaatteessa suhtautunut aina hyvin neutraalisti asiaan. Johanneksen homous ja parisuhde ovat nykyään perheenjäsenille itsestäänselvyyksiä eikä niistä ole puhuttu enää pitkään aikaan.

Johanneksella on ollut 3 parisuhdetta. Ensimmäinen suhde hänellä oli
18-vuotiaana ja se kesti 3 viikkoa. Kumppani oli hieman alle 50-vuotias ja
suhde päättyi sen takia, että Johannes oli niin nuori ja pettyi kumppaniin,
joka oli valtavan hermostunut ja arka sängyssä. Suhteen päättyminen oli
kuitenkin vaikea asia Johannekselle. He eivät asuneet yhdessä. Toinen suhde hänellä alkoi 20-vuotiaana ja kesti 2 vuotta; kumppani oli n. 35-vuotias ja he asuivat yhdessä. Suhde päättyi sen takia, että Johannes ei ollut
alunperinkään hirveästi välittänyt kumppanista, josta tuli lisäksi myöhemmin
sairaalloisen mustasukkainen ja omistushaluinen. Suhteen loppupuolella
Johannes myös halusi jo kovasti uutta suhdetta nykyisen kumppaninsa kanssa ja toinen suhde tuntui sietämättömältä taakalta. Johannes oli näissä
molemmissa suhteissa se, joka teki aloitteen suhteen lopettamisesta.

Johannes voisi kuvitella solmivansa suhteen itsensä ikäisen tai nuoremman
miehen kanssa, mutta se tuntuu hänestä kuitenkin hyvin pätodennäköiseltä.
Nykyinen parisuhde alkoi Johanneksen ollessa 22-vuotias ja on kestänyt nyt
8 vuotta; kumppani oli suhteen alkaessa 35-vuotias. He tapasivat ensimmäisen kerran yliopiston luennolla. Johannes kiinnitti ensimmäiseksi huomiota kumppanin ulkonäköön, jota hän kuvaa "jumalaiseksi". He asuvat yhdessä ja heidän arkipäivän elämänsä on hyvin tavallista: Johannes tekee kotityöt ja kumppani tekee omia kirjallisia töitään. Iltaisin he katsovat televisiota ja viikonloppuisin käyvät jossain ulkona.

Johanneksen vanhemmat olivat olleet kauhuissaan hänen ja kumppanin
ikäerosta: he kuvittelivat, että kumppani käyttää Johannesta hyväksi ja että
Johannes on täysin tahdoton eikä tajua mitä tekee. Perheenjäsenten
negatiiviset kommentit eivät kuitenkaan olleet mitenkään traumaattisia, vaan
Johannes koki päinvastoin ymmärtävänsä heidän hämmennyksensä asian suhteen.

Johannes hyväksyi jo kauan sitten ajatuksen, että hänen kumppaninsa
kuolevat ennen häntä, koska ovat reilusti vanhempia. Näin ei ole kuitenkaan
käynyt, koska suhteet ovat päättyneet muuten. Hän ei ole kuitenkaan
konkreettisesti ajatellut, miltä nykyisen kumppanin kuolema tuntuisi. Asiaa
on kuitenkin turha surra etukäteen, koska ei ole varmaa ovatko he edes enää yhdessä silloin. He ovat kuitenkin tehneet kumppanin kanssa testamentit.

Nykyisen parisuhteensa ohella Johannes etsii myös seksisuhteita; hänellä on ollut yhteensä 11 seksisuhdetta elämänsä aikana ja seksikumppanit ovat aina olleet vanhempia miehiä.

Ajatellessaan ihannemiestään, Johannekselle tulee ensimmäisenä mieleen sana "karhu": ihannemies on suurikokoinen, vatsakas, parrakas ja kalju. Johannes on kuitenkin näiden ominaisuuksien suhteen hyvin joustava. Ikä on tärkein ominaisuus: ihannemies on 50 - 70-vuotias. Henkiset ominaisuudet riippuvat siitä, mihin tarkoitukseen Johannes kumppania etsisi: pitkäaikaisen kumppanin henkiset ominaisuudet ovat hyvin erilaiset kuin yhden illan
seksikumppanin. Macho perussuomalaismies on seksifantasioiden kohde, mutta hän ei voisi kuvitellakaan mitään pidempää suhdetta sentyylisen miehen kanssa. Henkiset ominaisuudet ovat etusijalla pidempiaikaisessa suhteessa ja seksisuhteessa etusijalla ovat fyysiset ominaisuudet. Seksisuhteessa ihannemies on hyvin dominoiva, pelottava, aloitteellinen ja päällekäyvä isähahmo -- samantyylinen kuin Johanneksen isä. Johannes haluaa tuntea itsensä pieneksi miehen rinnalla ja fantasia, että mies käyttää häntä vain hyväkseen, on Johanneksen mielestä kiihottava. Parisuhteessa hän ei kuitenkaan suostu lainkaan alistettavaksi: alistaminen toimii vain
fantasioissa ja lyhytaikaisissa seksisuhteissa. Parisuhteessa ihannemies on tasavertainen, hellä ja kiltti ja Johannes haluaa harrastaa hänen kanssaan
erilaisia kultturelleja asioita sekä viettää aikaa kotona. Parisuhteessa
ihannemies on varakas, mutta seksisuhteessa sillä ei ole väliä; varakkuus
voi olla kuitenkin kiihottavaa.

Isä - poika-asetelma liittyy Johanneksen ja ihannemiehen suhteeseen. Hän
toivoi pienenä, että he olisivat olleet läheisempiä isän kanssa, mutta
samalla hän myös fantasioi seksistä isän ja muiden vanhempien miesten
kanssa. Fantasiat ovat nykyään hyvin samanlaisia, paitsi rajumpia. Opettaja - oppilas-asetelma liittyy myös keskeisesti Johanneksen ja ihannemiehen suhteeseen. Hänen viehtymyksensä vanhempiin miehiin ei kuitenkaan riipu heidän älykkyytensä tai elämänkokemuksensa määrästä, vaan on jotain muuta.

Nykyinen kumppani oli suhteen alkaessa hyvin lähellä ihannemiestä; nykyään kumppani tuntuu kuitenkin hieman liian nuorelta ihannemieheen verrattuna. Ihannemiehen ikä nousee oman iän myötä.

RIKU:

Riku on aina pitänyt vanhemmista miehistä. Ala-asteella hän ihastui isokokoiseen miesopettajaansa ja 10-vuotiaana naapurin setään. Hän oppi
kuitenkin määrittelemään kiinnostuksen seksuaaliseksi vasta noin 12-vuotiaana. Hän saattaa etsiä isän korviketta, koska isä oli paljon poissa
kotoa. Toisaalta hän on aina kokenut olevansa henkisesti ikäistään vanhempi ja pitää sen takia vanhempien miesten seurasta.

Ajatellessaan isää, Rikulle tulee ensimmäisenä mieleen sana "diktaattori":
isä oli perheen pää ja hän käytti joskus äitiä käskyjen jakelun välikappaleena. Ensimmäinen muisto isästä ajoittuu 6-7 ikävuoden paikkeille: Riku laitettiin istumaan isän syliin valokuvaa varten. Vanhemmat eivät yleensä pitäneet häntä sylissä ja tämän takia tilanne tuntui oudolta. Rikulla ja isällä oli hyvin etäinen suhde. Isä oli pelottava ja ankara eikä koskaan hellä; hän ei halannut eikä pitänyt Rikua sylissä. Isä oli työnsä takia paljon poissa kotoa Rikun ollessa alle kouluikäinen; kouluaikana isä ryhtyi kokopäiväiseksi maanviljelijäksi ja oli aina kotona. Riku ja isä viettivät aikaa yhdessä ainoastaan maatilan töitä tehdessä. Riku kävi usein isän kanssa kalastamassa, mutta koki sen lähinnä epämiellyttävänä pakkotyönä. Isän suhde muiden sisarusten kanssa oli yhtä etäinen. Riku olisi halunnut, että isä olisi ollut lämpimämpi ja hellempi. Nykyään Rikun ja isän suhde on tullut hieman läheisemmäksi, vaikka he tapaavat toisiaan hyvin harvoin. Isä muuttui läheisemmäksi Rikun muuttaessa pois kotoa. Rikulla oli etäinen ja riitaisa suhde myös äidin kanssa.

Riku tiedosti homoutensa noin 10-12 -vuotiaana. Hän on kertonut
vanhemmilleen asiasta; isä oli suhtautunut siihen myönteisesti, vaikka he
eivät olekaan asiasta sen koommin keskustelleet. Myös yksin asuva vanhempi veli tietää Rikun homoudesta, mutta on itse luultavasti hetero.

Rikulla on ollut 4 parisuhdetta; kumppanit ovat aina olleet miehiä. Ensimmäisessä suhteessa Riku oli 21-vuotias ja kumppani n. 32-vuotias. Suhde kesti n. 2 vuotta ja päättyi pitkän välimatkan takia. He eivät asuneet
yhdessä. Toisessa suhteessa Riku oli n. 25-vuotias ja kumppani 50. Suhde
kesti myös n. 2 vuotta ja päättyi siihen, että kumppani jätti hänet; Riku olisi halunnut vielä jatkaa suhdetta. He asuivat yhdessä. Kolmas kumppani oli 20 vuotta Rikua vanhempi. He olivat yhdessä pari vuotta ja suhde päättyi itsestään hiipuen; he eivät asuneet yhdessä.

Riku ei voisi kuvitella solmivansa parisuhdetta itsensä ikäisen tai nuoremman miehen kanssa.

Riku on etsinyt parisuhteen lisäksi myös seksisuhteita. Hänellä on ollut n.
100 seksisuhdetta elämänsä aikana ja kumppanit ovat aina olleet anhempia
miehiä. Parisuhteet ovat aina alkaneet seksisuhteista, kun on huomattu, että tullaan hyvin toimeen.

Riku tapasi nykyisen kumppaninsa ensimmäisen kerran homobaarissa. Hän
kiinnitti ensimmäiseksi huomiota kumppanin kookkaaseen ulkomuotoon. Kumppani on 7 vuotta Rikua vanhempi ja parisuhde on kestänyt 3 vuotta. He asuvat yhdessä. Rikun kotitöihin kuuluu ruoanlaitto, muut työt he hoitavat yhdessä. Arkipäivinä he viettävät yleensä vapaa-ajan kotona, viikonloppuisin he käyvät usein baareissa. Joskus he tekevät matkoja yhdessä. He harrastavat yhdessä romaanien lukemista ja suunnittelevat tällä hetkellä yhteistä ulkomaanmatkaa. Kumppanin äiti suhtautuu suhteeseen erittäin myönteisesti ja kannustavasti. Rikun vanhemmat tietävät suhteesta, mutta siitä ei ole keskusteltu.

Kumppanin vanhuudenkuolema paljon ennen omaa kuolemaa ei ole nykyisessä suhteessa ajankohtainen asia, koska ikäero on melko pieni.
Ajatellessaan ihannemiestään, Rikulle tulee ensimmäisenä mieleen sana
"nallekarhu": ihannemies on ylipainoinen, parrakas, mahdollisesti kalju,
karvainen ja vähintään 10 vuotta vanhempi kuin Riku. Alle 10 vuotta
vanhemman kohdalla henkiset ominaisuudet ratkaisevat tuleeko suhteesta
mitään.

Ihannemiehessä on monenlaisia piirteitä sopivassa suhteessa ja hän kykenee muuntautumaan tilanteen mukaan. Ihannemies osaa keskustella ja ottaa toisen huomioon; hän uskaltaa myös kokeilla uusia asioita ja on hieman lapsenmielinen.

Seksillä on keskeinen merkitys kumppanin valinnassa. Seksisuhteessa
kumppani saisi olla hyvin dominoiva ja riuskaotteinen; parisuhteen
arkipäivässä taas täytyy vallita tasa-arvo, muuten tulee riitaa.
Seksisuhteessa riittää, että ulkoiset kriteerit täyttyvät; parisuhteessa
ulkoiset ominaisuudet ovat etusijalla, mutta henkinen puoli on kuitenkin
myös tärkeä. Rikun mieltymykset seksin alueella ovat hyvin moninaiset ja
hänestä tuntuu, ettei sellaista ihannemiestä olekaan, joka pitäisi kaikista
samoista asioista kuin hän.

Ihannemiehen kanssa Riku haluaisi matkustella ja telttailla. Ihannemiehen
ei tarvitse olla varakas; riittää, että tulee omillaan toimeen. Rikun ja
ihannemiehen suhde ei ole isä - poika-asetelma, vaan enemmänkin kahden
tasa-arvoisen ihmisen suhde. Opettaja - oppilas-asetelma liittyy Rikun ja
ihannemiehen suhteeseen, kuitenkin niin, että nuorempikin voi olla ajoittain
opettajan roolissa joidenkin asioiden suhteen.

Riku pitää itsessään siitä, että osaa laittaa ruokaa ja että on huumorintajuinen ja kärsivällinen. Hän on tyytyväinen itseensä ihmisenä.

TUOMAS:

Tuomaksen perheellä oli hyvin konservatiivinen ja traditionaalinen arvomaailma, mutta isällä ja äidillä oli kuitenkin tasa-arvoinen asema.
Tuomaksella on aina ollut vähän kavereita; pari hyvää ystävää ala-asteelta
ovat edelleen hänelle läheisiä. Isä oli paljon poissa kotoa ja Tuomas koki
itsensä yksinäiseksi pelkkien naispuolisten perheenjäsenten kanssa, jotka
eivät aina hyväksyneet poikamaisia leikkejä tai hänen kavereitaan. Isosisko
suhtautuu häneen edelleen väheksyen. Perhe vietti paljon aikaa yhdessä
vapaa-aikana. Arkipäivinä kotona oli aina joku laittamassa ruokaa ja
leikkimässä, kun Tuomas tuli kotiin tarhasta tai koulusta. Tuomas on aina ollut henkisesti ikäistään vanhempi ja liikkui jo nuorena  sellaisten harrastusten parissa, joissa on yleensä pelkästään vanhempia ihmisiä. Vanhemmat alan harrastajat eivät pitäneet häntä vakavasti otettavana nuoren iän takia ja jo silloin hän toivoi, että olisi ollut vanhempi ja kypsempi. Hän sai kuitenkin ajan myötä hyväksyntää, kun ihmiset ymmärsivät hänen tietävän asioista ja olevan vakavissaan.

Tuomas pitää vanhemmista miehistä, koska he edustavat sitä ihannetta,
minkälainen hän itse haluaisi olla: karismaattinen, noin 50-vuotias,
harmaantuva. Jo 6-vuotiaana hän ihaili isokokoisia parrakkaita vanhempia
miehiä ja piti heitä roolimallinaan. Hän koki ihanteen pitkään pelkkänä
ulkoisen roolimallin etsintänä; seksuaalinen aspekti on ollut aina taustalla, mutta hän tiedosti sen vasta melko myöhään.

Ajatellessaan isäänsä, Tuomakselle tulee ensimmäisenä mieleen sana
"viisaus". Ensimmäinen muisto isästä ajoittuu n. 3 ikävuoden paikkeille:
Tuomas ja isä leikkivät palikoilla ja heillä oli hauskaa yhdessä. Isä oli Tuomaksen lapsuuden ja nuoruuden tärkein mieshenkilö. Isä ei kuitenkaan ollut koskaan hänelle samastumisen kohde, koska edusti älyllistä
akateemikkoa ja oli fyysisesti pieni ja laiha. Isän koulutus ei merkinnyt
Tuomakselle mitään ja hän haaveili lapsena, että isä olisi ollut hänen
miesihanteensa näköinen. Heidän suhteensa on muuttunut vuosien varrella
tasa-arvoisemmaksi kahden aikuisen suhteeksi. Tuomaksella ja äidillä oli hyvin läheinen suhde.

Tuomaksen ihannemies on aina ollut samanlainen; ajatellessaan ihannemiestä, hänelle tulee ensimmäisenä mieleen sana "parrakas". Ihannemies on n. 55-vuotias, isokokoinen, harmaantunut ja karvainen. Hän ei työskentele missään akateemisessa ammatissa vaan on ruumiillisen työn tekijä. Hän on karhumainen, hellä ja hänen kanssaan voi viettää aikaa yhdessä ja tehdä spontaaneja asioita. Hän on Tuomaksen isän täydellinen vastakohta. Ihannemiehen fyysiset ominaisuudet ovat tärkeämpiä, mutta henkisillä ominaisuuksillakin on paljon merkitystä. Pelkässä seksisuhteessa henkiset ominaisuudet eivät merkitse paljoakaan. Ihannemiehen ei tarvitse olla varakas; Tuomas voisi elättää molemmat. Isä - poika- tai opettaja - oppilas-asetelma eivät liity Tuomaksen ja ihannemiehen suhteeseen lainkaan, vaan suhteen pitää olla täysin tasa-arvoinen.

Tuomas tiedosti homoutensa 13 - 14-vuotiaana. Hän ei ole suoraan kertonut
vanhemmilleen homoudestaan, mutta uskoo heidän kuitenkin tietävän siitä.
Hänen oli vaikea samastua nuoruutta ja poikamaisuutta ihannoivaan
homokulttuuriin, jossa ei näyttänyt olevan sijaa vanhemmille miehille. 2 vuotta sitten hän viimein löysi homoalakulttuurin -- ns. karhut -- jossa vanhempia ja isokokoisia miehiä arvostetaan.

Tuomaksella on meneillään eräänlainen parisuhde, joka on kuitenkin enemmän ystävyyssuhde, koska he eivät enää harrasta seksiä yhdessä. Kumppani on n. 55-vuotias ja he ovat tunteneet toisensa 8 vuotta; he eivät asu yhdessä. Hän tapasi kumppaninsa ensimmäisen kerran jonkin yhteisön kokouksessa; kumppani alkoi kiinnostaa häntä, koska vanhempana parrakkaana miehenä edusti hänen miesihannettaan. Suhde toimii kuitenkin paremmin pelkkänä ystävyyssuhteena. Tuomaksen vanhemmat eivät tiedä suhteesta.

Tuomaksen mielestä on luonnollista, että parisuhteen vanhempi osapuoli
kuolee ensin. Nuoremman on vain hyväksyttävä asia ja etsittävä ahdollisesti
uusi kumppani.

Tuomas etsii pääasiassa toimivaa parisuhdetta, mutta myös pelkkiä
seksisuhteita, joita hänellä on kuitenkin ollut vain muutama elämänsä aikana. Kumppanit ovat aina olleet vanhempia miehiä. Hän voisi kuitenkin
kuvitella solmivansa suhteen itsensä ikäisen tai nuoremman miehen kanssa.
Tuomas pitää itsessään spontaanisuudesta ja kyvystä liikkua hyvin erilaisissa piireissä. Ulkoisesti hän ihailee omia "karhumaisia" piirteitään. Hän haluaisi tulla fyysisesti kookkaammaksi ja olla reilusti vanhempi. Hän haluaisi myös lisää karismaa ja kykyä vangita ihmisten huomio puoleensa.

AAPELI:

Aapelilla oli onnellinen lapsuus: hänellä oli kavereita ja mistään ei ollut
puutetta. Hän oli myös sisarusten joukossa onnellisessa asemassa, koska sai nuorimpana yleensä tahtonsa läpi ja sisarukset pitivät hänestä huolta. Hän muutti 16-vuotiaana kotoa pois toiselle paikkakunnalle ja meni armeijaan, koska hänen kaltaisensa miehet eivät siihen aikaan menneet
siviilipalvelukseen.

12 - 13-vuotiaana Aapeli ihastui n. 50-vuotiaaseen naapurin setään. Hän vietti paljon aikaa sedän maatilalla ja oli mukana töissä sedän omien lapsien kanssa, jotka olivat suurinpiirtein hänen ikäisiään ja edelleen hänen hyviä ystäviään. Aapeli kiihottui usein sedän läsnäolosta, mutta heillä ei ollut koskaan seksiä yhdessä; setä ei ollut lainkaan tietoinen Aapelin tunteista.

Aapeli on aina pitänyt vanhemmista miehistä, mutta ei osaa sanoa miksi;
mieltymys vain on sellainen. Hän ei hae isähahmoa, vaikka isä kuolikin melko varhain.

Hän ei ole kertonut sisaruksilleen pitävänsä vanhemmista miehistä, koska
riittää, että he hyväksyvät hänet homona; seksielämänsä yksityiskohdat hän haluaa pitää omana tietonaan. Kaverit tietävät hänen mieltymyksistään ja
varsinkin lesbot ymmärtävät sen hyvin, koska monella heistä on vanhempi
partneri.

Aapelin isä kuoli kun Aapeli oli 23-vuotias. Isä elätti perheen ja oli perheen pää. Ensimmäinen muisto isästä ajoittuu 5 ikävuoden paikkeille, kun isä osti television. Aapeli piti isästä paljon. Heidän suhteensa oli tavallinen isä -
poikasuhde: he viettivät paljon aikaa yhdessä maatalon töiden parissa ja isä
opetti hänet tekemään töitä. Isä oli oikeudenmukainen palkkioissaan ja
rangaistuksissaan; hän näytti selkeät rajat mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Isä ei ollut hellä, koska se ei kuulunut tapoihin; hän oli ollut sodassa mukana ja näki paljon painajaisia siitä. Aapeli ei koskaan haaveillut, että isä olisi ollut jotenkin erilainen; isä oli hänen lapsuutensa ja nuoruutensa tärkein mieshenkilö. Aapeli tapasi isää melko harvoin muutettuaan pois kotoa ja heidän suhteensa muuttui enemmän kahden aikuisen ihmisen suhteeksi.
Aapelin äiti oli kotiäiti ja hän kuoli Aapelin ollessa 12-vuotias. Hän
muistaa äidin hymyilevänä ja lämpimänä ihmisenä ja heillä oli läheinen
suhde.

Aapelilla oli ensimmäisen kerran seksileikkejä naapurin poikien kanssa 8 -
9-vuotiaana; homoutensa hän tiedosti varsinaisesti 13-14 -vuotiaana. Hän
yritti pitkään elää heteroelämää. Vasta 29-vuotiaana hän hyväksyi homoutensa ja alkoi kertoa siitä ihmisille. Muutto suuremmalle paikkakunnalle vaikutti ratkaisevasti ns. ulostuloprosessissa; pienellä paikkakunnalla oli hyvin vaikea elää avoimesti homona. Hän kertoi homoudestaan kaikille sisaruksille ja he suhtautuivat asiaan myönteisesti; ainoastaan yhden siskon aviomies suhtautui negatiivisesti. Monet sanoivat aavistelleensa asiaa ja Aapelille oli pettymys kuulla, että ihmiset tavallaan jo tiesivät asiasta vaikka hän oli yrittänyt pitää sen niin salassa. Samaan aikaan hän kertoi asiasta myös kavereilleen ja työtovereilleen. Homoudesta kertominen oli hyvin vapauttavaa ja ihmiset suhtautuivat pääasiassa erittäin myönteisesti. Aapeli ei koe olevansa biseksuaali, vaikka hänellä onkin ollut
naissuhteita; hän määrittelee itsensä homoksi.

Aapelin työpaikalla on melko monta homoa ja lesboa. Ketään ei syrjitä ja
asioihin suhtaudutaan hyvällä huumorintajulla. Työtoverit eivät kiinnosta
Aapelia seksuaalisesti, koska he ovat kaikki häntä nuorempia. Hän viihtyy
erityisen hyvin lesbojen seurassa.

Aapeli pitää itsessään siitä, että hän tulee ihmisten kanssa toimeen ja on
ulospäinsuuntautuva. Fyysisesti hän on hyväksynyt itsensä sellaisena kuin
on; tosin hän haluaisi olla hieman laihempi. Hän on tyytyväinen itseensä
ihmisenä.

Aapelin ihannemies on aina ollut samanlainen kuin naapurin setä: n. 55 -
65-vuotias, pienikokoinen, jäntevä ja vanttera maalaisisäntä, lappalainen
länkisääri; peniksen koolla ei ole merkitystä. Ihannemiehen ikähaarukka on
pysynyt aina samana; Aapeli ei osaa sanoa miten ikähaarukka muuttuu kun hän itse saavuttaa 55 vuoden iän.

Ihannemiehen fyysiset ominaisuudet ovat tärkeämpiä, mutta henkiset
ominaisuudet ovat myös olennaisia. Henkisesti ihannemies on jämerä, miehekäs ja käytännöllinen; hänen pitää olla tosi mies, koska Aapeli inhoaa
naismaisia piirteitä miehessä. Ihannemiehen ei tarvitse olla varakas; riittää, että tulee omillaan toimeen.

Ihannemiehen ei tarvitse olla dominoiva seksissä, koska Aapeli on itsekin
melko dominoiva; hän tykkää mieluummin tasa-arvoisesta asetelmasta seksissä. Isä - poika- tai opettaja - oppilas-asetelma ei liity millään tavalla
Aapelin ja ihannemiehen suhteeseen, vaikka ihannemies onkin hyvin
samantyyppinen kuin hänen isänsä.

Aapeli ei pysty tällä hetkellä kuvittelemaan suhteen solmimista itsensä
ikäisen tai nuoremman kanssa. Hän ei voisi kuvitella asuvansa kenenkään
kanssa yhdessä eikä ylipäätään solmivansa mitään kovin tiivistä parisuhdetta. Hän haluaisi kuitenkin jonkinlaisen vakituisemman seksisuhteen. Hänen seksikumppaninsa ovat kuitenkin usein ukkomiehiä, joiden kanssa ei voi perustaa mitään pysyvämpää suhdetta.

Aapeli löytää mieleisiään seksikumppaneita parhaiten yleisestä saunasta ja
joistakin tavallisista heterobaareista; hän on pettynyt homobaarien tarjontaan, koska miehet ovat niissä usein niin naismaisia. Hän on käynyt
yli 10 vuotta tietyssä saunassa ja oppinut tuntemaan siellä käyvät vanhemmat homomiehet. Halukkaan seksikumppanin hän tunnistaa tietyistä eleistä ja katsekontaktista; usein hänen ihastuksensa osoittautuvat kuitenkin heteroiksi. Hänellä on 2 - 3 vakituista seksikumppania, joiden kanssa hän harrastaa vain seksiä; muu kanssakäyminen on hyvin vähäistä. Hän tykkää olla sekä passiivinen että aktiivinen seksissä, mutta anaaliseksistä hän ei pidä lainkaan.

Ennen ns. ulostuloaan hän vietti kaksoiselämää ja harrasti salaa seksiä
samanikäisten miesten kanssa. Hän tiesi paikkakunnalla vain yhden vanhemman homomiehen, mutta ei voinut kuvitellakaan harrastavansa seksiä tämän kanssa, koska mies oli hyvin naismainen; tästä syystä kumppanit olivat samanikäisiä. Senaikaiset seksikumppanit ovat nykyään kaikki naimisissa.

KIMMO:

Kimmon perheessä kaikista asioista päätettiin yhdessä; kukaan ei yksin
dominoinut päätöksentekoa. Kaikki sisarukset olivat samassa asemassa; ketään ei hyljeksitty ja he ovat edelleen hyvissä väleissä toistensa kanssa. Koko perhe vietti paljon aikaa yhdessä, vaikka kaupunkiasunnossa ei mitään erityistä tekemistä ollutkaan.

Kimmo tajusi vasta 21-vuotiaana pitävänsä erityisesti vanhemmista miehistä. Ennen tätä Kimmolle riitti, että kumppani on isokokoinen ja tukeva; nyt
kumppanin täytyy olla sekä vanhempi että isokokoinen. Hän ei tiedä miksi hän pitää vanhemmista miehistä; mieltymys vain on sellainen. Vanhemmat miehet antavat turvallisuuden tunnetta läsnäolollaan.

Kimmon isäpuoli kuoli Kimmon ollessa 18-vuotias. Kuolema oli hänelle
hirvittävä shokki, koska he olivat hyvin läheisiä. Kimmo piti isäpuolta oikeana isänään: isäpuoli oli perheen pää; hän välitti lapsista, oli mukava ja hellä heitä kohtaan eikä kurittanut koskaan fyysisesti. Kimmo ja isäpuoli viettivät paljon aikaa yhdessä eikä heillä ollut koskaan mitään suurempia riitoja. Isäpuoli oli ehdottomasti Kimmon lapsuuden ja nuoruuden tärkein mieshenkilö. Heidän suhteensa ei koskaan muuttunut mitenkään erityisesti.
Isäpuoli oli tukevarakenteinen tavallinen suomalainen mies ja Kimmo piti
häntä hyvän näköisenä. Hänellä ei kuitenkaan ollut koskaan mitään isäpuoleen liittyviä seksifantasioita.

Kimmon biologinen isä on edelleen elossa, mutta Kimmo ei välitä tietää
hänestä mitään. Kimmolla ja äidillä on aina ollut hyvin läheinen suhde; he ovat joskus olleet samassa työpaikassakin.

Kimmolla on ollut yhteensä 3 parisuhdetta nykyinen mukaan lukien. 13-vuotiaana hän rakastui samanikäiseen isokokoiseen koulukaveriinsa ja he olivat yhdessä 7 vuotta. He eivät asuneet yhdessä ja suhde päättyi itsestään hiipuen. Toinen kumppani oli kaksi kertaa Kimmoa vanhempi ja he olivat myös 7 vuotta yhdessä. He asuivat yhdessä ja suhde päättyi itsestään hiipuen. Kimmo ei pysty kuvittelemaan solmivansa parisuhdetta itsensä ikäisen tai nuoremman kanssa.

Hänellä on ollut elämänsä aikana yhteensä n. 100 seksikumppania, jotka ovat olleet suurinpiirtein kaikki vanhempia miehiä. Seksissä Kimmo tykkää eniten yhdessäolosta ja toisen hellimisestä.

Kimmo kertoi äidille homoudestaan jo 13-vuotiaana. Äiti on aina suhtautunut
asiaan hyvin luonnollisesti ja kannustavasti.

Kimmo on tyytyväinen itseensä ihmisenä. Hän ei yleensä ajattele itseään,
vaan kumppania; hänelle riittää, että hän kelpaa kumppanille omana itsenään.

Kimmo tapasi nykyisen kumppaninsa homoryhmän kokoontumisessa; hän kiinnitti ensimmäiseksi huomiota kumppanin pyöreään ja karvaiseen olemukseen. Kumppani on 3 vuotta häntä vanhempi ja hän on hyvin lähellä Kimmon ihannemiestä. He asuvat yhdessä. He hoitavat kotityöt yhdessä, mutta kumppani hoitaa yleensä siivoamisen. Vapaa-aikana he käyvät kaupungilla kävelemässä, viettävät aikaa kotona ja katselevat televisiota.
Kimmon äiti ja sisarukset tietävät suhteesta ja suhtautuvat siihen
myönteisesti: heille kumppani on kuin kuka tahansa sukulainen. Kimmo ja kumppani suunnittelevat muuttoa isompaan asuntoon, jotta kumppanin
työt helpottuisivat. Kimmon on tarkoitus auttaa kumppania vielä enemmän
töissä.

Kimmon edellinen kumppani oli äidin kanssa saman ikäinen, lyhyt, pyöreä ja viiksekäs. Äiti piti hänestä ja olisi halunnut hänet itselleen. Kumppanin vanhuudenkuolema oli edellisen kumppanin kohdalla ajankohtaisempi
asia, mutta Kimmo ei halunnut ajatella asiaa liikaa: kuolema on usein kiinni
sattumasta ja nuorempikin voi kuolla ennen aikojaan

Kimmon ihannemies on häntä vanhempi, karvainen, hellä ja pitää hellimisestä. Ihannemiehen henkiset ominaisuudet ovat tärkeämpiä kuin
fyysiset. Hän kohtelee Kimmoa tasavertaisenaan, välittää hänestä ja ottaa
hänet huomioon. Hänen ei tarvitse olla varakas. Isä - poika-asetelma liittyy Kimmon ja ihannemiehen suhteeseen, mutta isähahmo ei kuitenkaan saa olla liian dominoiva. Ihannemies on hyvin lähellä Kimmon isäpuolta. Opettaja - oppilas-asetelma ei liity Kimmon ja ihannemiehen suhteeseen.

4.2. Yleisen merkitysverkoston analyysi

Yleisen merkitysverkoston analyysi etenee periaatteessa samanlaisten vaiheiden kautta kuin yksilökohtainen analyysi. Erona on se, että yleisen merkitysverkoston analyysin aineistona on jokaisen tutkittavan yksilökohtainen merkitysverkosto, jota pidetään ehdotuksena mahdollisista yleisistä merkityksistä (Perttula, 1998a, 117). Metodin yleisessä osuudessa kokemusten yksilöllisyys häivytetään ja niitä tarkastellaan ikään kuin esimerkkeinä siitä, miten jokin asia voidaan kokea; ts. ollaan kiinnostuneita merkityssuhteista, jotka esiintyvät kaikkien tutkittavien koetuissa maailmoissa (Perttula, 1995, 154).

Metodin yleisen osuuden ensimmäisessä vaiheessa jokainen yksilökohtainen
merkitysverkosto jaetaan merkityksen sisältäviin yksiköihin ja jokaisen yksikön keskeinen sisältö muunnetaan sellaiselle yleisen tason kielelle, jossa yksilöllinen kokemus ei enää ole korostetusti esillä.Toisessa vaiheessa muodostetaan koko aineistoa jäsentävät yleiset
sisältöalueet. Omassa aineistossani nämä olivat seuraavat:

- Yleinen elämäntilanne
- Lapsuudenkoti ja perheolosuhteet
- Yleiset lapsuus- ja nuoruusajan kokemukset
- Isä
- Äiti
- Lapsuuden ja nuoruuden tärkein mieshenkilö
- Homouden tiedostaminen
- Vanhemmista miehistä pitämisen tiedostaminen
- Miksi pitää vanhemmista miehistä?
- Parisuhteet ja seksisuhteet
- Ihannemies
- Oma itse
- Nykyinen kumppani

Kolmannessa vaiheessa jokainen yleiselle kielelle muunnettu yksikkö sijoitetaan em. sisältöalueisiin. Omassa aineistossani merkitsin jokaisen yksikön perään sulkuihin sen haastateltavan nimen, jonka koetusta maailmasta yksikkö oli peräisin. Tämä auttaa Perttulan (1995, 156 - 157) mukaan hahmottamaan kunkin yleisen merkitysverkoston absoluuttisuutta tai suhteellisuutta eli sitä, ilmeneekö kokemus kaikkien vai vain joidenkin
haastateltujen kokemusmaailmassa.

Koska yleisen merkitysverkoston analyysissa on tarkoitus etsiä tutkittaville yhteisiä kokemuksia, päädyin kolmannen vaiheen suoritettuani jättämään pois sisältöalueet Yleinen elämäntilanne, Lapsuudenkoti ja perheolosuhteet, Yleiset lapsuus- ja nuoruusajan kokemukset, Äiti, Homouden tiedostaminen, Oma itse sekä Nykyinen kumppani. Tutkittavien yksilölliset elämäntilanteet välittyivät voimakkaasti em. sisältöalueisiin liittyvästä materiaalista ja sen takia niistä ei ollut löydettävissä minkäänlaisia
yhteisiä kokemuksia. Em. sisältöalueiden karsiminen auttoi minua myös
tarkentamaan analyysin fokusta tutkimuskysymykseni kannalta relevantteihin
sisältöalueisiin seuraavissa vaiheissa.

Vaikka "Äiti"-sisältöalueeseen liittyvä materiaali olikin varsin homogeenista – yhtä tutkittavaa lukuunottamatta kaikilla oli läheinen suhde äitinsä kanssa – päädyin kuitenkin karsimaan myös tämän sisältöalueen pois. Tutkittavat eivät assosioineet haastatteluissa äitiään millään tavalla yhteen vanhempiin miehiin kohdistuvan mieltymyksensä kanssa ja mielestäni on sen takia perusteltua todeta, että tutkittavien kokemusmaailmassa läheisellä äitisuhteella ja vanhempiin miehiin kohdistuvalla preferenssillä ei ole kokemuksellista yhteyttä.

Karsimisen jälkeen jäljelle jääneet sisältöalueet olivat:

- Isä
- Lapsuuden ja nuoruuden tärkein mieshenkilö
- Vanhemmista miehistä pitämisen tiedostaminen
- Miksi pitää vanhemmista miehistä?
- Parisuhteet ja seksisuhteet
- Ihannemies

Seuraavassa esimerkki yleisestä sisältöalueesta "Miksi pitää vanhemmista
miehistä?":
 

Ei osaa sanoa syytä preferenssin syntyyn. Läheisyys ja elämänkokemus
turvallista (JARNO)
***
Ei osaa sanoa syytä preferenssin syntyyn; spekuloi vähäisen isäkontaktin
vaikutuksella, muttei usko siihen. Tietävät mitä haluavat, voi käydä
haastavia keskusteluja; seksi jännittävää, koska kokemusta. Ärsyttää
maailmankatsomusten erilaisuus, joka johtaa helposti väittelyihin (MARKO)
***
Ei osaa sanoa syytä preferenssin syntyyn; samalla tavalla selittämätön asia
kuin se, että joku pitää tummahiuksisista (JOHANNES)
***
Saattaa etsiä isän korviketta, koska isä paljon poissa kotoa. Toisaalta aina
kokenut olevansa henkisesti ikäistään vanhempi ja pitää sen takia vanhempien miesten seurasta (RIKU)
***
Edustavat sitä ihannetta, minkälainen itse haluaisi olla; ollut aina henkisesti ikäistään vanhempi, harrasti asioita, joissa liikkuu yleensä vain vanhempia, halunnut aina olla vanhempi ja kypsempi (TUOMAS)
***
Ei osaa sanoa syytä preferenssin syntyyn. Ei hae isähahmoa, vaikka isä
kuolikin melko varhain (AAPELI)
***
Ei osaa sanoa syytä preferenssin syntyyn. Vanhempi mies antaa turvallisuuden tunnetta läsnäolollaan (KIMMO)

Neljännessä vaiheessa jokainen yleinen sisältöalue jaetaan spesifisiin sisältöalueisiin, joiden avulla kunkin sisältöalueen eri ulottuvuudet saadaan yksityiskohtaisemmin esille. Seuraavassa edellisen esimerkin yleisen sisältöalueen "Miksi pitää vanhemmista miehistä?" spesifiset sisältöalueet:
 

1. Ei osaa sanoa syytä preferenssin syntyyn
Ei osaa sanoa syytä preferenssin syntyyn. (JARNO)
***
Ei osaa sanoa syytä preferenssin syntyyn. (MARKO)
***
Ei osaa sanoa syytä preferenssin syntyyn; samalla tavalla selittämätön asia
kuin mikä tahansa mieltymys. (JOHANNES)
***
Ei osaa sanoa syytä preferenssin syntyyn. Ei hae isähahmoa, vaikka isä
kuolikin melko varhain. (AAPELI)
***
Ei osaa sanoa syytä preferenssin syntyyn. (KIMMO)

2. Vähäinen isäkontakti
Spekuloi vähäisen isäkontaktin vaikutuksella, muttei usko siihen. (MARKO)
***
Saattaa etsiä isän korviketta, koska isä paljon poissa kotoa. (RIKU)

3. Itse henkisesti ikäistään vanhempi
Aina kokenut olevansa henkisesti ikäistään vanhempi ja pitää sen takia
vanhempien miesten seurasta. (RIKU)
***
Ollut aina henkisesti ikäistään vanhempi; harrasti asioita, joissa liikkuu
yleensä vain vanhempia. (TUOMAS)

4. Roolimalli
Edustavat sitä ihannetta, minkälainen itse haluaisi olla; halunnut aina olla
vanhempi ja kypsempi. (TUOMAS)

5. Turvallisuuden tunne
Läheisyys turvallista. (JARNO)
***
Vanhempi mies antaa turvallisuuden tunnetta läsnäolollaan. (KIMMO)

6. Elämänkokemus
Elämänkokemus turvallista. (JARNO)
***
Tietävät mitä haluavat, voi käydä haastavia keskusteluja; seksi jännittävää,
koska kokemusta. (MARKO)

Viidennessä vaiheessa kunkin spesifisen sisältöalueen yksiköt asetetaan sisällöllisesti toistensa yhteyteen ja kuudennessa vaiheessa muodostetaan sisältöalueittain etenevä yleinen merkitysverkosto – tarina, jossa sisältöalueiden nimet ovat "alaotsikoita". Seitsemännessä ja viimeisessä vaiheessa poistetaan sisältöalueiden nimet ja muodostetaan mahdollisimman tiiviisti ilmaistu kuvaus tutkittavan ilmiön yleisestä merkitysverkostosta.

Yleinen merkitysverkosto on tutkimuksen tulosten tiivistetty ydin, joka sisältää tutkitun ilmiön kannalta keskeisimmät asiat. Seuraavassa tutkimani ilmiön – vanhempiin miehiin kiintyvien nuorten homomiesten kokemusmaailma – yleinen merkitysverkosto:
 

Viehtymys vanhempiin miehiin alkaa tyypillisesti jo lapsena; myös ihannemiestyyppi muodostuu jo silloin. Ennen nuoruusikää viehtymys on epämääräistä halua olla ihannemiestyyppisten vanhempien miesten lähellä ja ihastumista heihin. Seksuaalisuus on viehtymyksen taustalla alusta alkaen, mutta tunne määrittyy seksuaaliseksi vasta nuoruusiän kynnyksellä.

Vanhempiin miehiin kohdistuvan kiinnostuksen synty on yhtä selittämätön asia kuin minkä tahansa mieltymyksen. Vähäisen isäkontaktin vaikutus on mahdollinen, mutta ei todennäköinen, selitys mieltymyksen syntyyn. Turvallisuuden tunne, elämänkokemus, seksin jännittävyys, ihanteen mukainen roolimalli sekä oma lapsesta saakka koettu ikäisiään korkeampi henkinen kypsyys tekevät vanhemmista miehistä puoleensavetäviä. Ikäerosta seuraa maailmankatsomusten erilaisuus, joka johtaa helposti erimielisyyksiin.

Ikäero on tärkeä asia kumppania valittaessa: lähes kaikki seksi- ja parisuhdekumppanit ovat vanhempia miehiä ja suhteen solmiminen itsensä ikäisen tai nuoremman miehen kanssa on kuvitteellisestikin vaikeaa. Tyypillisin ihannemies on isokokoinen, vatsakas, parrakas ja karvainen. Myös harmaantuvat hiukset ja kaljuuntuminen sekä toisaalta jäntevä ja pienikokoinen olemus kuvaavat ihannemiestyyppejä. Ihannemiestä kuvailevia metaforia ovat "nallekarhu", "irstas vanha mies" ja "maalaisisäntä".

Ihannemies on aina itseä vanhempi, tyypillisimmin 50 - 70-vuotias. On harvinaista, että ihannemiehen ikä kasvaa oman i